Ihastuin elokuussa 2010 Mia Bengtssonin kirjaan: “Amigurumi – virkkaa omat maskottisi” ja siitä se lähti.  Olen edellisen kerran virkannut keväällä 2007, kun kävin viikon mittaisella Italian lomalla. Virkkasin turistibusseissa ihan älyttömän tiukkaa jälkeä. Se pöytäliina ei sitten ole ollutkaan käytössä.. Oikeastaan en ole virkannut juuri ollenkaan ikinä, olen ollut enemmänkin puikoissa kiinni. Bengtssonin kirjan avulla harjoittelin siis taitojani ja jäin koukkuun.

Ensin virkkasin mökkiviikonloppuna kaksi kilpikonnaa, jotka olivat ihanan nopeita ja näppäriä virkata.

Seuraavaksi pari porkkanaa saman kirjan ohjeen mukaan, pojat tosin kielsivät tekemästä niille silmiä, jotta voivat leikkiä syövänsäkin ne. (Olemme kasvissyöjiä, joten kaiken syöminen, jolla on silmät taitaisi vähän hirvittää..)

Porkkanoiden jälkeen tartuin isompaan haasteeseen ja virkkasin pupun. En tosin tykännyt sen kuonottomuudesta, joten kehittelin sille oman ohjeen kuonoa varten. Pörröhännän ompelin teddykankaasta. Pupulle tein myös olkalaukun, josta löytyi pupun ikioma nappi ja huolinukke ja pienenpieni kirje, jonka pupu kirjoitti pojilleni tervehdykseksi.

Pupun jälkeen jätin muiden ohjeet hetkeksi ja aloin kehitellä omiani. Virkkasin seuraavaksi kaksi hämähäkkiä, joista oli paljon iloa, kun ne tipahtivat niskaan ties mistä yläkaapinkahvasta, säikäyttäen alla kulkevat ihmiset. Ompelin kalalankaa hämähäkin takamukseen kiinni, jotta saatiin ne roikkumaan. Lasten kanssa virkkaaminen on sujunut hirmuisen helposti, kun ei ole puikolta putoavia silmukoita, vaan työn voi jättää kesken hyvinkin nopeasti ja jättää jonnekin lojumaan ilman, että täytyy pelätä sen puolesta.. 😉

Hämähäkit virkattuani aloin seikkailemaan netissä ja löysin gourmetamigurumin sekä deliciouscrochetamigurumin ohjeita, joista ihastuin viimeksi mainitun lepakkoon sekä lohikäärmeeseen. Oli hauska tilata toiselta puolelta maapalloa ohjeet. Yhteensä kolmekymmentäkaksisivuisen englanninkielisen ohjeen kääntäminen suomeksi sujui helposti tämän linkin avulla.

Lepakko valmistui nopeasti kuopukselle, mutta lohikäärmeen kanssa esikoiseni joutui olemaan kärsivällinen, koska joulu lähestyi ja aloin kehittelemään joululahjoja virkkaamalla. Lohikäärmeeseen kului huomattavan monta kerää lankaa (kun sanotaan, että amigurumit tehdään jämälangoista..) ja se taitaa vieläkin olla kesken, koska lanka pääsi loppumaan. En pitänyt ohjeenmukaisista käsistä ja jaloista, vaan kehitin niitäkin edelleen ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen!

Lapseni halusi lohikäärmeen kidasta syöksyvän tulta, joten teimme huovasta oikean tulenkin. Suu ei meinannut enää pysyä kiinni, joten lohikäärme sai hampaat, kun ompelin palasen valkoista tarranauhaa suun kiinnipitämistä varten.

Ensimmäiset virkkaamani joululahjat oli tarkoitettu esiteineille ja niihin löytyi ihastuttava ohje Bengtssonin kirjasta. Silmät tosin kehitin itse ja niistä tuli tosi kauniit!

Seuraavaksi virkkasin pinkin prinsessan eräälle pinkille prinsessalle. Tämän ohjeen keksin itse ja ompelin hiukset tuuheasti yksitellen, jotta nukelle voi tehdä kampauksia. Nuken hameena on pitsinauhaa, jonka ostin Nappitalosta Helsingistä.

Ekaluokkalaiselle pojalle mietin pitkään virkkausideaa ja päädyin kaikista vaihtoehdoista kobraan, jonka tekeminen oli tosi hauskaa näin jälkeenpäin mietittynä, mutta jouduin kyllä purkamaan ja virkkaamaan monta kertaa, ennen kuin lopputulos tyydytti. Pian pitäisi virkata toinen, ettei ohje pääse unohtumaan.

Virkkasin vielä vauvalle lahjaksi barbapapan ja sen jälkeen olenkin virkannut useampia saman perheen jäseniä. Barbapörrö odottelee vielä uutta lankakerää, jotta pääsee mukaan leikkeihin.