Miten paljon metsäkerholaiseni ovatkaan pitäneet onkimisesta! Keppiin kiinni lanka/naru ja kiven päälle istuskelemaan. Siinä samalla voi kuunnella maisemia ja miettiä maailmoja. Lankaonkeen tarttuu välillä neulaskaloja, lehtikaloja ja muunkinlaisia vonkaleita. Välillä kalastellaan purolla, mutta enimmäkseen ihan kuivalla maalla.

Jossain vaiheessa minua alkoi kutkuttaa liikaa ja tein myös vähän rekvisiittaa onkiretkille mukaan. Nämä kalat piirsin jo opiskeluaikoinani. Skannailin ja skaalailin ne oikeankokoisiksi suhteessa toisiinsa, tulostin ja laminoin. Tein myös pienen reiän laminaattiin kalan suun eteen.

Lohi voi kasvaa jopa kerholaisen kokoiseksi ja pikkuisia kiiskejä mahtuu helposti yhden lohen pituuteen kymmenkunta. Montakohan mahtuu masuun?

Näitä kaloja ongitaan keppiongella, jonka siimassa on koukku. Koukuksi käytin kaakeli-imukuppien koukkuja irrotettuani imukupit ensin niistä. Koukkuun kiinnitettiin ensin kuivunut lehti syötiksi, sitten sanottiin houkutteluruno ja toivottiin parasta. Antaako Ahti saalista tällä kertaa? Pääseekö se karkuun? Nappaako niin suuri vonkale kiinni koukkuun, että se pitää vetää ylös vedestä ihan kaksin käsin?

Googlettelin ihania kalastusloruja ja luritteluja, joista kerhoon mukaan nappasin seuraavan:

“Tule, tule tänne, pikkuinen kala.
Tule, tule tänne, haukkaa makupala.”
 (Lähde: täällä, josta löytyy muuten muitakin ihania runoja!)

 Kuulin toisaalta myös tällaisen kalojen houkuttelurunon:
“Ahven ii, haukkaa kii,
ennen kuin hauki ehtii!”
(ja sitten pitäisi sylkäistä syöttiin ja
kiireellä heittää se veteen..)

 

Pikkuisesta Pringles-purkista sai tehtyä hienon ämpärin pikkukalastajille.

Kalastuksen päätteeksi tietysti kasataan kepeistä nuotio ja paistetaan kalat leikisti siinä.

Sitten onkin metsä täynnä ihania tuoksuja ja on aika kaivaa eväsreputkin esille!