Ihminen elää helposti elämäänsä tanssien muiden pillin mukaan. Jos eivät muut suoraan kerro säveltä, niin ihminen voi myös luoda omat oletetut sävelensä, jotka eivät vastaa todellisuutta. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin hetki, jolloin huomaa sakset. Oivaltaa jotain suurta, jonka avulla voi irrottautua. Tartu siis saksiin! Aloita oma tanssisi! (Linkki toukokuun kuva-aatokseeni)

Entä sen jälkeen? Kun olet irti, kun tanssit omaa tanssiasi? Tämä kuva on innoittanut minua yhä uudelleen ja uudelleen muistamaan, kuka olen. Ei enää nyörejä. Ei sisäisiä eikä ulkoisia. Ei edes epätoivoisimmalla hetkellä.

Ja tämähän ei tietenkään tarkoita, etteikö voisi sitoutua. Se tarkoittaa vain yksinkertaisesti sitä, että pyrkii olemaan riippumaton niin omista sisäisistä ajatusmalleista kuin ulkopuolisten paineiden ja oletusten muokkaamistakin. Ei mikään helppo homma, mutta kokeilemisen arvoinen!