“Kun minä voin hyvin,
ei ole tarvetta kasvattaa.”
Avaan tätä edellisen kirjoitukseni lausetta hieman.
Hyvinvoiva ihminen on luonnollisesti iloinen ja hymyilevä.
Hän tekee hyviä tekoja ja on ystävällinen.
Hänellä riittää kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.
Hän ymmärtää, ettei toisen kriisi ole henkilökohtainen hyökkäys häntä kohtaan,
vaan toisen avunhuuto: “Rakasta minua!”.
Henkisesti hyvinvoiva ihminen on tasapainossa kehonsa ja mielensä kanssa
tai ainakin osaa vaivattomammin tehdä
viisaita valintoja
niiden hyvinvoinnin suhteen.
Lapsi oppii parhaiten mallista, joten siksi kasvattamisen tarve vähenee, kun kasvattaja voi hyvin.
Pidetään siis itsestämme huolta!
Viisaat lapsemme elävät luonnollisesti tilassa, jossa menneissä ei märehditä. He jaksavat uskoa ja luottaa siihen, että kasvattaja ottaa jokaisen hetken uutena alkuna. Joten jätetään myös syyllisyyden tunteet syrjään, ne ovat turhia, kun teemme tässä hetkessä parhaamme, kuten teimme edellisessäkin.
Tässä vaiheessa voi monella nousta turhauttava kysymys mieleen..
MITEN sitten ollaan hyvinvoivia?
Tekee mieleni jakaa kertomus, jossa eräänä syksynä kysyin voimakkaan miten -kysymyksen turhautuneena tuttavaltani.
Olin maaseudulla vierailemassa tuttavani luona. Kohta oli majapaikkaani paluun aika, metsätietä pitkin, hämärtyvässä illassa. Tuttavani huikkaa loittonevalle selälleni: “Varo sitten karhuja!”
Alueella asui silloin yhdeksän karhua, jotka juuri niinä aikoina olivat käyneet pihoilla syömässä marjat pensaista, kun sinä vuonna metsässä ei ollut juurikaan syötävää. Pysähdyin ja käännyin kysyäkseni: “Hmm, minä asun kaupungissa, joten voisitko ystävällisesti kertoa, MITEN niitä karhuja sitten varotaan?” Nauroimme jokainen, koska todellakin olin tässä kohdannut suuren alkukantaisen pelkoni, jonka aioin voittaa kävelemällä yksin. Naurun jälkeen, en enää tarvinnut ohjeita, vaan luotin omaan vaistooni toimia oikein. Karhuja ei tullut vastaan.
Miten -kysymykset ovat vahvoja pyyntöjä tavoittaa totuus. Niitä esittäessä olemme jo halukkaita kuulemaan vastauksen. Vastauksen, joka löytyy meistä itsestämme. Olen huomannut, että jos alamme kuunnella muiden neuvoja ja ohjeita, saatamme tarpoa loputtomassa suossa, jossa kokeilemme kaikki erilaiset konstit ja jossa luotamme enemmän ulkopuoliseen apuun kuin omaan vahvuuteemme.
Siis kysy juuri nyt itseltäsi:
“Miten voisin voida paremmin?”
Ja muista, sen ei tarvitse olla suurta.
Se voi olla pieni ajatus tai tunne. Sellainen, jonka voi toteuttaa tai tuntea heti.
Kuuntele. Hengitä syvään, puhalla ulos. Naura.
Anna vastauksen ilmestyä.
Jokainen hetki on uusi alku.