Usein katsomme ihmisyyttä ja omaa elämäämme siitä näkökulmasta, jossa meillä on menneisyytemme, meillä on vaivoja, meillä on sairauksia, meillä on stressiä ja kiirettä, meillä on persoonallisuutemme ja meillä on vaistomme ja ihan hirveästi meneillään koko ajan..

Tästä muodostuu aikamoinen taakka kannettavaksi ja hirmuisen ison työ suoritettavaksi. Monta kerrosta riisuttavaksi. Ja kaikesta tuosta pitäisi pyrkiä eroon, päästää irti, oppia ja kehittyä – kasvaa ihmisenä.. se tuntuu loputtomalta suolta!! Ajatukselta, joka lannistaa.

Ajatukselta, jonka vuoksi jo pelkkä pysähtyminen ahdistaa – Emme halua nähdä, kuulla, tietää sitä kaikkea, mitä meissä onkaan meneillään. Ja siksi pysymme hiljaa ja seisomme selin omaan onneemme. Emme halua ottaa ensimmäistä askelta, koska koko juttu pelottaa niin paljon: Jos alan etsiä, mitä löydän? Entä jos löytämäni ei olekaan sellaista, mistä pidän?

Sellaista vaihtoehtoa ei ole, ettemme pitäisi löytämästämme, jos alamme katsoa ihmisyyttä toisesta näkökulmasta käsin. Näkökulmasta, josta meistä kukin on tälle planeetalle tullut. Olemme syntyessämme kirkkaita, olemme rakkautta, puhdasta iloa ja lämpöä. Terveyttä ja viattomuutta.

Kun katsomme ihmisyyttä ja omaa elämäämme tästä näkökulmasta TIEDÄMME, että olemme perillä. Olemme aina olleet. Emme me ole muuttuneet mihinkään tuosta näkökulmasta katsottuna, luulemme vain. Olemme vain rakentaneet ihmisyytemme suorittamaan ja selittämään kaikkea, millä olemme onnellisuutemme kätkeneet, vaikka olemme olleet perillä jo elämämme alusta asti.

Ei ole tarvottavana ikuisuuksia,
ei ole suoritettavana tasoja tai
etsittävänä palkintoja.
Kaikki on tässä ja nyt. Kaikki on hyvin.

Ei ole tarvetta sääliä tai syytellä itseä ja osoitella kaikkea, mitä on kokenut ja millä on oman ytimensä peittänyt.

Sillä onnellisuus loistaa kirkkaana sisällämme joka tapauksessa.

Ei ole mitään estettä, etteikö voisi kokea iloa,
etteikö voisi olla onnellinen – juuri nyt!

Matka siihen, kuka olemme, on hirmuisen lyhyt.
Se on lyhyempi kuin polku,
jota olemme tähän mennessä kulkeneet.
Se on paluumatka kotiin.

Elämä on ihanaa ja se on todella helppoa ja vaivatonta! Ihan aikuisten oikeasti. Eikä se ole niin vakavaa, saa hymyillä! 🙂

Kuunnellaan lastemme viisautta, koska he muistavat tuon tunteen vielä. Lapsemme ovat oppaamme onnellisuuteen, jos olemme hukanneet itsemme monimutkaiseen labyrinttiin, jota elämäksi kutsumme.

Pysähdytään tietoisesti tähän hetkeen ja kuunnellaan lasta sisällämme.

Kaikki on hyvin.

Entä jos hetkeksi – edes pieneksi hetkeksi – unohtaisimme tarinat, joita itsellemme kerromme taakastamme aina uudestaan ja uudestaan ja alkaisimme kuunnella uutta tarinaa? Tarinaa siitä, että helppo on oikein.

Rauhan keidas myös facebookissa: fb.com/rauhankeidas