Helsingin avoimen yliopiston “Näkökulmia positiiviseen psykologiaan” -opintokokonaisuudessa oli viime keskiviikkona luennon aiheena positiivinen pedagogiikka ja se oli todella kiinnostavaa! Tarkoituksenani on tuoda tänne Rauhan keitaaseen kolmen harjoituksen sarja, joka pohjautuu omaan käsitykseeni positiivisesta pedagogiikasta.

Olen toiminut tänä syksynä jälleen Vantaan kaupungin kotihoidossa oleville lapsille järjestämissä (2-4 -vuotiaiden) kerhoissa ohjaajana ja ajattelin ottaa seuraavien viikkojen aikana käyttööni muutamia positiivisen psykologian pohjalta kehittämiäni harjoituksia. Olen pohjannut jo pitkään oman kasvatustyylini itseoppineena tietoisuuden, läsnäolon ja kohtaamisen periaatteisiin hoitolasteni kanssa. Olen toiminut lukuisien lasten ensimmäisenä perheen ulkopuolisena hoitajana, jolloin hoitajan olemus korostuu kodin symbioosia purettaessa. Alkutaipaleellani toimin lastenhoitajana kodeissa ja sittemmin päiväkodeissa ja kerhoissa.
..Äitiys sitten onkin oma lukunsa ja nostan hattua kaikille kanssavanhemmilleni – oma lapsi on maailman etevin kasvattaja, eikä kaikki hienot kasvatusmenetelmät aina koe välitöntä menestystä ja hurraahuutoja kotona, vaikka ne ryhmissä hoitolasten kanssa toimisivat täydellisesti. Mutta pikku hiljaa kotonakin uudet tuulet tuovat uudet kujeet mukanaan ja hyvinvointi kasvaa!

Varhaiskasvatus Suomessa on pohjautunut jo pitkään lasten hyvinvoinnin edistämiseen kaikissa pedagogisissa suuntauksissa, ennen positiivisen pedagogiikan syntyäkin. Hyvin usein alalla kuitenkin törmää lasta koskevien huolten aiheiden etsimiseen ja riskikartoitusten hallitsevuuteen. Pieni positiivinen pedagogiikka on siis arjessa välillä hyvinkin paikallaan.

Positiivisessa pedagogiikassa korostetaan lapsen osallisuutta, vahvuuksia ja myönteisiä tunteita. Se ei tarkoita, että huolen aiheet sivuutetaan. On tärkeää, että lapsi saa kaiken tuen hänen hyvinvointinsa edistämiseen. Positiivisuus ei tarkoita pumpulia, tynnyriä tai laastaria. Se on mahdollisuus, jonka myötä hyvinvointi nousee kohisten arjen keskellä kaikissa olosuhteissa. “Myönteisen kokemusmaailman tukeminen arjen keskellä ei vaadi suuria tekoja eikä lisätyötä”(Luentomuistiinpanot).

Nämä harjoitukset on esitelty kerhotoiminnan puitteissa tehtäviksi, mutta niitä voi soveltaa hyvin myös omaan perheeseen. Olen kokeillut harjoitteita ensin omien lasteni kanssa erittäin hyvin seuraamuksin. Sovellan näissä harjoituksissa elämäntaidonvalmentajakoulutuksessa, äitinä ja kasvattajana oppimaani sekä juuri julkaistun “Positiivisen psykologian voima” -kirjan ajatuksia.

Meneillään on myös ilmoittautuminen (3.11.2014 asti) Palmian järjestämään Positiivisen pedagogiikan koulutukseen esi- ja perusopetuksen (0-10-luokat) opetustoimen henkilöstölle, jos aihe kiinnostaa enemmänkin.


Ensimmäinen harjoitus
Lapsen osallistaminen
Rakastan perheiden kohtaamista. On ihanaa tavata erilaisia perheitä ja kuulla erilaisia tarinoita. Kaikki ovat arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat! Perheitä on osallistettu kerhossani tänä syksynä jo koko perheen yhteisten retkipäivien sekä leikkikorttien myötä. Leikkikortti on lapsen laatima suosikkileikin ohjeistus, joka tuodaan kerhoon pienen kortin muodossa. Näin saamme yhdessä leikkiä lasten suosikkileikkejä. Kerhoissani lapset muovaavat kerho-ohjelmaa ilmaisemalla omia mieltymyksiään. Lasten ääni ratkaisee heille tarkoitetun palvelun sisällön.

Ensimmäisen harjoituksen avulla tuodaan positiivisessa hengessä lapsen ääni kuuluviin kerhossa. Koska osa lapsista on luonnostaan vetäytyviä ja arkoja tai sitten he eivät vielä ikänsä puolesta puhu tai kohtaavat ensi kertaa elämässään suomenkielisen ympäristön kerhossa, jää osa lapsista helposti ryhmätilanteissa hiljaisiksi tarkkailijoiksi tai puuhailijoiksi. Heihin on muiden ryhmäläisten vaikea tutustua ja mielestäni kaikki lapset ansaitsevat tulla kuulluiksi!

Ajattelin siis, että ensimmäisenä harjoitteena olisi ihana osallistaa lapsi dokumentoimaan perheensä avulla luovasti oma suosikkipuuhansa kotona, kerhossa tai elämässä yleensä.

Mitä lapsi tekee kaikista mieluiten?
Mitä tekiessä lapsi kukoistaa?

Se voi olla esimerkiksi autoleikki, legot, tablettipelit, kukkasommitelmat, piirtäminen, kiipeily, lemmikkien hoito.. Ihan mitä vaan! Minusta lapset ilmaisevat jo varhain omaa taipumustaan isommassa mittakaavassa esim. hoivaamiseen, kehollisuuteen tai taiteellisuuteen. Mikä on oman lapsesi “erityisala”? Tai pienemmässä mittakaavassa, mikä puuha toistuu lapsen elämässä päivästä toiseen mielekkäänä ja kiinnostavana ja juuri tällä hetkellä innostavana?

Dokumentointityyli on vapaa, esim. valokuvat, piirrokset, sadutus. Pyydän kerhossani lapsia toimittamaan kotitehtävän noin A4-kokoisena paperisena versiona kerhoon, jotta voimme yhdessä koko ryhmän kanssa keskustella ja ihastella kunkin lapsen omaa teosta ja suosikkipuuhaa. Näin tutustumme jokaisen lapsen yksilöllisyyteen ja voimme ottaa entistä paremmin huomioon ohjelmassa lasten äänen.

Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä isompi osa on vanhemmilla dokumennoinnissa. Olette oman lapsenne asiantuntijoita!

Mikäli haluat toteuttaa tehtävän oman perheesi parissa:
Entä jos harjoituksen toteuttaisi videona, äänitteenä, omana lauluna, tanssiesityksenä!?! Sen voi käydä esittelemässä isovanhemmille tai ystäville. Ehkäpä kokonainen ystäväporukka voisi tutustua toisiinsa vielä paremmin tehden yhdessä tällaisen harjoituksen kukin omalla tahollaan. Haastan täten käyttämään tässä positiivisessa haasteessa luovuutta, mielikuvitusta, ihanaa innostusta ja inspiraatiota! ..Suorituspaineet kannattaa kuitenkin jättää pois, antakaa työn olla lapsenne näköinen. On ihana katsoa ja kuunnella, miten lapsi itse toteuttaisi tehtävän, kun aikuisilla meinaa mopo karata käsistä.

Rauhan keitaan facebook-sivu tai kommentit alla ovat mainioita paikkoja jakaa tämän harjoituksen herättämiä ajatuksia ja tunnelmia sekä kysyä kysymyksiä. Voitte julkaista myös kuvia omasta teoksestanne, mikäli haluatte.

Seuraava positiivisuushaaste julkaistaan kahden viikon kuluttua 7.11.2014 ja sitä ennen palaan vielä asiaan oman Suosikkipuuhani kanssa (täytyyhän minunkin saada tehdä tämä tehtävä!).

Lähteet 

“Positiivisen psykologian voima” -kirjassa on kannustava esimerkki siitä, miten arat ja hiljaiset tytöt osallistettiin vapaaehtoisen Tyttöjen torstai-hankkeen myötä ilmaisemaan itseään porukassa.

Helsingin avoimen yliopiston “Näkökulmia positiiviseen psykologiaan” -luentosarjan luento 22.10.2014 aiheesta “Positiivinen pedagogiikka”