“Jos uskon onnellisuuteni olevan riippuvainen muista,
elämäni kuluu kiireisenä komentokeskukseni äärellä.
[Mira sanoo]
‘Miksi hän on surullinen juuri nyt,
minulla on muuta tekemistä..
Ja nyt minäkin olen surullinen..’
[Taululla lapuissa lukee läheisten nimiä]
[Seinällä lukee]
Ei taas.. Hän sanoi, että minun pitäisi.. Minun kuuluu olla siellä..
Ei. Mutta.. Ei todellakaan, he sanoivat.. Ikään kuin..
Kun hän sanoi niin.. Ongelmana on.. Hän sanoi, että minä..
Kun he ovat.. Miksei hän koskaan..
Mutta kun kerron hänelle:
‘ ‘Minun onnellisuuteni riippuu minusta, joten
sinä pääset pälkähästä.’ Ja sitten todistan sen. Olemalla onnellinen,
huolimatta siitä, mitä muut tekevät. Ja ennen kuin huomaankaan,
en enää luovuta vastuuta kenellekään omista tuntemuksistani –
ja silloin tulen rakastamaan heitä kaikkia. En enää siitä lähtien
käytä heitä tekosyinä omalle pahalle ololleni.’ ” 
Viimeisen kappaleen lainaus Abraham-Hicks
(muutettu minä muotoon)